Yritysnäkökulma uraseurantakyselyyn ja sen hyödyntämiseen

AMKista uralle –hankkeessa on kehitetty työkalua valmistuneiden uraseurantaa varten. Kaikissa hankkeen sisältöä kuvaavissa määrittelyissä esiintyy juuri tuo sana valmistuneiden, jonka viime kädessä katsotaan kuvaavan parhaiten lopullista hyödyn saajaa. Aika moni varmasti tulkitsee tämän tarkoittavan juuri opiskelijoita. Ajantasaisen ja realistisen työelämätiedon katsotaan edistävän sopivien koulutusvalintojen tekemistä ja lopulta työllistymistä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää luonnollisesti kehitystoimia mm. koulutuspolitiikassa, oppilaitosten hallinnossa, opettajien- ja opinto-ohjaajien koulutuksessa ja itse opetustyössä. Monet hankkeen toimijat ovat varmaan olleet yllättyneitä siitä, kuinka haastavaa on ollut sommitella osatavoitteita tukevat kysymykset uraseurannan kysymyspatteristoon siten, että kyselyn laajuus ei kasvaisi liian suureksi.

Uraseurantakysely luodaan avuksi opiskelijoille ja työkaluksi ammattikorkeakouluille opetustyön kehittämiseen. Selkeästä tavoitteesta huolimatta pohdinta siitä kuka on ns. asiakas ja ketä varten työkalu luodaan, voi keskustelu olla hyvinkin moninaista. Eri alojen opetustyö on kulttuuriltaan toisistaan poikkeavaa. Myös ammattialat joihin opiskelijat työllistyvät, ovat erilaisia suhtautumisessaan koulutukseen ja opetustyöhön. Toiset ottavat kantaa enemmän koulutuspoliittisiin valintoihin ja toiset vähemmän. Tämän blogin pohdinnassa on kartoitettu teknologiateollisuutta edustavien yritysten näkemyksiä uraseurantakyselystä ja sen hyödynnettävyydestä. Yritysten edustajien näkemykset ja katsantokannat saattavat yllättää. Pohjalta löytyy usein kysymys: kuka on oppilaitosten ensisijainen asiakas.

Blogin tausta

Blogikirjoitus perustuu kolmeen kirjoittajien tekemään haastatteluun toukokuussa 2017. Haastateltavista yksi henkilö työskentelee suurehkon pk-yrityksen alihankintakonepajaryppään henkilöstöpäällikkönä. Toinen suuren koneteknisen suunnittelutoimiston liiketoimintajohtajana ja kolmas merkittävän oman tuotteen omaavan teknologiayrityksen laatupäällikkönä.
Kaikki ovat olleet mukana AMK-yhteistyössä. Heille tuttua ovat mm. neuvottelukunta- ja hankeyhteistyö sekä opinnäytetöiden teettäminen. Ennen haastatteluja JAMKssa oli juuri tehty uraseurannan pilottikysely ja sen yhteenveto oli käytettävissä keskusteluissa, joskin teknologiasta valmistuneita vastaajia oli varsin vähän (29 kpl), jotka vielä jakautuivat useaan tutkinto-ohjelmaan.

Kyselyn asiakasnäkökulma

Yritysten edustajat kiinnittivät huomiota uraseurantakysely –hankkeen näkökulmaan, joka heille näyttäytyi pelkästään oppilaitosnäkökulmana. Yrityksiä ei itse kyselyssä ole hyödynnetty palautteen antajina. Kyselyhän perustuu valmistuneiden kannanottoihin, jota oppilaitokset, mahdollisesti Opetusministeriö, opiskelijat ja oppilaitokseen hakijaksi harkitsevat hyödyntävät.

Kysymys heräsi, miten yritysten eli yhden merkittävän loppuasiakkaan näkemys on huomioitu kyselyä muodostettaessa ja miten heidän tarve hyödyntää tuloksia on huomioitu. Yksi haastateltava esitti radikaalina ehdotuksena, että kyselyyn vastaajien sen hetkiset työnantajat voisivat täyttää kyselystä jonkin osion. Yksi kysymys voisikin olla Kuinka osaaminen on täyttänyt työtehtävän osaamistavoitteet? Toisena vaihtoehtona voisi myös olla valmistuneiden ja työnantajien vastaaminen joihinkin samoihin kysymyksiin, jolloin eriävät mielipiteet ja kokemukset tulisivat näkyviin. Ehdotukset luonnollisesti laajentaisivat vastausaineistosta saatavia näkökulmia. Jopa tarkka kysymys siitä, mihin osuuteen työntekijän osaamisessa yritys on tyytyväinen, voisi olla kyselyssä. Näissä ehdotuksissa työntekijä ja työnantaja eivät luonnollisesti saisi nähdä toistensa vastauksia. Edellä mainituilla ehdotuksilla uraseurantakysely muuttuisi selkeästi vielä henkilökohtaisemmalle tasolle kuin mitä se nyt on. Anonyymistä tiedosta olisi tehtävissä hyvin tarkkoja alueellisia oppilaitos- tai tutkinto-ohjelmakohtaisia päätelmiä.

Yritykset tunnistivat kyllä heidän hyödynnettävissä olevat analyysipolut nykyisenlaisestakin kyselystä, mutta sanoivat omalta puoleltaan resurssien puutteen estävän niiden purkamisen käytännössä. Työntekijän motivaation selvittäminen nousi useiden haastateltavien mielestä vielä osaamisiakin mielenkiintoisemmaksi aiheeksi. Kysymyksellä Minkä alan valitsisit nyt? osuisi haastateltavien mielestä aika naulan kantaan. Tai laajempi kysymys Tiesitkö mihin hakeuduit ja oletko tyytyväinen? kääntäisi katsantokannan myös valmistuneen mielentilaan.

Yritysnäkökulma olisi varmaankin syytä jatkossa huomioida jollain tavoin. Yrityksethän ovat merkittävin asiakasryhmä, jonka odotukset olisi syytä täyttää mm. tunnistamalla heidän tulevat osaamistarpeensa mahdollisimman hyvin. Teknologiassa tämä varmaankin korostuu, mutta koskee myös muitakin aloja, vaikka aina ei loppuasiakas välttämättä ole niin selkeästi määriteltävissä. Jokaisella tutkinto-ohjelmallahan tulisi olla tunnistettuna merkittävimmät asiakassegmentit, jotka näkyvät hyvin tekniikan alan. Asia ei ole pelkästään kirjoittajien keksimä, vaan se näkyy mm. alan EUR-ACE-akkreditoinnin arviointikriteereissä.

JAMKin Teknologiayksikössä pitkään käytössä ollut neuvottelukuntatoiminta nähtiin erittäin hyödyllisenä, jossa yritykset ja opiskelijat pystyvät tuomaan tutkinto-ohjelman opintojaksotasolle saakka omia näkemyksiään. Siinähän loppuasiakas ja asiakas (opiskelija) ovat mukana tuotteen, eli osaamisen ja sen opettamisen/oppimisen, suunnittelussa.

Yhteenveto

Haastattelut osoittivat hyvin, että yritysten luottamus koulutuksen tuottamaan osaamiseen on hyvä ja opetuksen katsotaan tuottavan juuri heidän tarvitsemaansa tulevaisuuden osaamista. Koulutusohjelmien sisällä tapahtuvaa yleistä päivittämistä ja kehitystyötä tuetaan. Pedagogiikan eteenpäin menoa ja uusien opetusmenetelmien tuomia mahdollisuuksia pidetään hyvänä. Pohdinta ja tasapainoilu ilmenevät merkittävästi siinä, kuinka yritykset ohjeistavat jakamaan resursseja opetuksessa geneeristen työelämätaitojen ja substanssiosaamisen välillä.

Tehdyn kyselyn vastausprosentin suuruus kiinnosti yrityshenkilöitä; erityisesti onnistuttiinko pilottikyselyssä saamaan kyllin kattava vastaajien määrä. Pienehkö vastaajien määrä muodostui myös korostetusti ongelmaksi tulosten analysoinnin ja yritysnäkökulmasta hyödynnettävyyden kannalta. Yrityksillä olisi edellä mainituista syistä erityinen tarve tunnistaa heillä työskentelevien henkilöiden ja kyselyyn osallistuneiden vastaukset.

Haastatteluiden alussa esiin nostettiin alumnitoiminnan merkitystä. Alumnitoiminta nähdään merkittävänä mahdollisuutena, jossa yritykset voisivat olla entistä aktiivisemmin mukana mm. vapaamuotoisiin seminaareihin osallistujina. Samalla laajempi verkostoituminen oppilaitosten ja yritysten välillä mahdollistuisi. Muutoinkin kiinnostus JAMKin alumnitoimintaa kohtaan oli selvää.
Uraseurantakysely koettiin kiinnostavana, mutta ei kovin merkityksellisenä yrityksille. Yritysten tarve yleiseen uratietoon on vähäinen. Tiedontarve kohdistuu enemmän heillä työskentelevien yhteistyöoppilaitoksista valmistuneiden henkilöiden henkilökohtaisiin näkemyksiin mm. koulutuksen osuvuudesta ja kohtaavuudesta työtehtävän vaatimuksiin. Yrityksissä osaamisen tunnistettavuuden ja kohdistettavuuden on oltava hyvin henkilökohtaisella tasolla. Tämän kaltaista tietoa he eivät katsoneet saavansa koko valtakunnan tason kyselyistä. Yritysten omat tavoitteet ovat aikajänteeltään usein lyhyitä verrattuna koulutuksen suunnitteluun. Silti yhden haastateltavan ensimmäinen kommentti oli ”kysely on fiksu”, mikä kuvaa kyselyn arvostusta. Kyselyn huomattiin paljastavan myös yrityksen tarvitsemia, mutta usein tiedostamattomia asioita.

Miikka Parviainen, JAMK konetekniikka, lehtori
Harri Peuranen, JAMK konetekniikka, yliopettaja, koulutusvastaava

Kuva Austin Ban