Jatkuva oppiminen voidaan yksilön näkökulmasta nähdä oman osaamisen uudistamisena elämän ja työuran eri vaiheissa. Koulutusorganisaation näkökulmasta tämä tarkoittaa erilaisten koulutusmuotojen- ja sisältöjen tarjoamista hyvinkin heterogeeniselle asiakaskunnalle. Uraseurannan tulosseminaarissa 11.3.2020 kokoontui jatkuvan oppimisen teemaryhmä. Sen osallistujat edustivat monia eri aloja ja organisaatioita – kaikkia niitä tahoja, jotka on kutsuttu vastaamaan osaamisen jatkuvan päivittämisen haasteisiin.
Ryhmässä tarkasteltiin sitaatteja uraseurantakyselyn (2019) avoimista vastauksista. Keskusteluissa esiin nousivat esiin mm. erilaiset ”osaamispaketit” elämän eri vaiheisiin ja suunnan muutoksiin. Kokonaista tutkintoa ei aikuisen ole enää mielekästä suorittaa oman osaamisen päivittämiseksi, mutta erillisillä osaamiskokonaisuuksilla omaa tietotaitoa voisi viedä toivottuun ja tarvittuun suuntaan. Pohdittiin myös sitä, miten ihminen hahmottaa omaa osaamiskokonaisuuttansa ja osaamisensa lisätarpeita: mitä osaan, mitä tarvitsen lisää, osaanko sanoittaa osaamiseni ja ymmärränkö, mitä tarvitsen lisää? Tässä nousi esiin eräänlainen runsaudenpulan haaste; Suomessa erilaisia lisäkouluttautumismahdollisuuksia on paljon, miten niistä voisi löytää itselleen juuri sopivan? Kattavat elinikäisen ohjauksen palvelut nähtiinkin ensisijaisen tärkeiksi varsinaisen koulutustarjonnan rinnalla.
Kyselyn tuloksia tarkasteltaessa todettiin, että valmistumisen jälkeisen lisäkouluttautumisen syyt eivät yleensä johtuneet suoritetun AMK- tai YAMK-tutkinnon puutteista, vaan ammattitaidon kehittämisen tarpeesta, johon vastattiin osallistumalla mm. lyhyisiin lisäkoulutuksiin. Maisteritasoisia opintoja oli taas usein tehty uralla etenemisen tueksi. Palkka tai vakituinen työ on harvoin syy lisäkouluttautumiselle, useimmiten kyse on oman asiantuntijuuden kehittämisestä: jatkuvalle oppimiselle on siis tilausta!
Uraseurantakyselyn tuloksia tarkasteltiin myös siitä näkökulmasta, miten vastaajat arvottavat erilaisten osaamisten tärkeyttä työelämässä, ja miten näitä valmiuksia ammattikorkeakouluopinnoissa saa. Ryhmä jäi pohtimaan sitä, miten paljon korkeakoulujen perustutkintoihin erilaisia osaamisia tulee sisällyttää, riittääkö, että tuotetaan sellaiset perustaidot ja -tiedot, jotka mahdollistavat jatkuvan oppimisen uusien asioiden haltuunoton? Ovatko osa kyselyn vastaajien kokemista osaamisvajeista sellaisia, mitä tulisi kehittää nimenomaan jatkuvan oppimisen keinoin?
Koulutusten sekä niissä saatavien tietojen ja taitojen on siis osuttava oikeaan aikaan ja hetkeen, jolloin ne yhdistyvät aitoon osaamistarpeeseen sekä aiempaan kokemukseen. Uuden osaamisen paketointiin on myös kiinnitettävä huomiota, yksi koulutusmuoto tai lähtökohta ei puhuttele kaikkia. Kiteytettäessä avaimia jatkuvan oppimisen ja kattavien elinikäisten palvelujen tuottamiseen, ryhmä päätyi kolmen ärrän teesiin: reaaliaikaisuus, relevanttius ja räätälöinti.
Kirjoittajat: Liisa Marttila, Leena Metsävuori ja Anne Rouhelo.
Kuva: Leena Metsävuori.